Retrospektio ja tulevaisuuden skenaario

Antikvariaattityö on sellaista, johon perehdytykseen ei riitä viikko eikä kuukausi. Puhutaan puolesta vuodesta tai vuodesta… Pitää a) tuntea Suomen ja ulkomaiden kirjallisuus, sekä kauno- että tieto- 1600-luvulta alkaen sekä kaikkien kirjojen tosiasiallinen vaihtoarvo antikvaarisessa kirjakaupassa b) tuntea markkinoiden muutokset, joita tapahtuu jopa viikon tai kuukauden periodilla. Työhön voi perehtyä vain työn kautta – siihen ei opeteta oppilaitoksissa.

Minun kaksivuotinen työhön perehtymisjaksoni alan vanhimman elossa olleen, pitkäaikaisimman antikvariaattiyrittäjän johdolla oli juuri ja juuri riittävä.

Antikvariaatin tuhosi yllätystekijä, joka oli naapuritalon Sofiankatu 4:n peruskorjaus, joka vei perustan kirjanhankintabudjetilta yli vuoden ajalta.

Usea asiakas ei uskaltautunut raskaan kuorma-autoliikenteen sekaan pölisevälle remonttikadulle, joka oli välillä kokonaan suljettu katutyön vuoksi. Kirjojen hankintaa ei voi vähentää ilman kohtalokkaita seurauksia, mutta näin pääsi tapahtumaan kassavirran tilapäisen ehtymisen vuoksi.

Lisärahoituksella antikvariaattini olisi saatu pelastettua, mutta sitä ei ollut osakkailla, pankit eivät myönnä eikä sattunut kohdalle bisnesenkeliä, joka pitäisi kirjallisuudesta ja uskoisi kirjallisuuden yhdeksi tärkeimmistä kulttuurin perustekijöistä.

Kun vuokraa nostettiin 25 % liikehuoneistossa 1.1.2018, mikä päätettiin 30.11.2017 kiinteistöyhtiön hallituksen kokouksessa, oli selvää että vuokrankorotus olisi mennyt kokonaan kirjanhankintabudjetista, mikä olisi merkinnyt antikvariaatin tuhoa.

Kirjojen menekki oli joka tapauksessa jatkuvasti niin suuri, että hyllyt olisivat tyhjentyneet nopeasti kiinnostavista kirjoista jos budjettia olisi vähänkään pienentänyt.

Mikään ei estä kuitenkaan minua lähtemästä alalle uudelleen, jos sopiva liikehuoneisto järkevän suuruisella vuokralla tulee eteen ja löytyy rahoittaja tai rahoittajat, jotka ovat kirjallisuuden ja antikvariaattialan ymmärtäjiä ja kirjallisuusharrastajia itse. Heitä ei bisnesenkeleissä näytä olevan eikä myöskään rahoituslaitoksissa… mikä tieto ei kai ketään yllätä!?

Mainokset

Kirjastot ja antikvariaatit ovat sivistyksen asialla: Antikvariaattialasta ja Senaatintorin Antikvariaatti Nikulaisesta

Olin vuodesta 1990 alkaen työssä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunginkirjastoissa. Antikvariaattien kanssa olin tekemisissä vuodesta 1977 alkaen, jolloin muutin puolisoni Kirsin kanssa ensimmäiseen omaan asuntoon.

Kirjakokoelmamme alkoi kasvaa niin uusilla kuin kierrätetyillä kirjoilla. Kaksi vuotta ensiasuntoon muutostamme kotitaloomme kotiutui myös tunnetun antikvariaattipersoonan Anssi Arohongan ensimmäinen antikvariaatti.

Arohonka tuli tunnetuksi mm. Vammalan Vanhan Kirjallisuuden päivien kirjahuutokauppameklarina Sastamalassa ja Mika Waltarin käännösbibliografiasta vuodelta 2006.

Vaihdoin opetustyön antikvariaattialaan 29 vuotta sitten. Harrastuksesta tuli työ, sillä olin keräillyt kirjoja jo aiemmin ja opiskellut kirjallisuutta yliopistossa. Antikvariaatin pitäjä tarvitsee kaksi asiaa: hyvän muistin ja kattavan yleistiedon. Perusasiat on tunnettava mahdollisimman monelta alalta.” Anssi Arohonka, Ylioppilaslehti 16.5.2008.

Hyvän kuvan alan näkymistä 2008 saa yllä viitatusta Ylioppilaslehden artikkelista ”Tarjolla: pienipalkkainen elämäntapa”, joka on luettavissa linkistä.

Helsingissä oli useita kymmeniä antikvariaatteja 1970-luvulta 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Vuoden 1997 jälkeen niiden määrä alkoi ensiksi verkkaan, sitten yhä kiihtyen kutistua. Joitakin uusiakin antikvariaatteja perustettiin 2010-luvulla, mutta niiden määrän alenema oli suurempi kuin kirjoja kierrossa pitävien perustettujen kokonaan uusien yritysten lukumäärä. Itse pidin toiminnassa jo perustetun ja vakiintuneen (2011 -2015) antikvariaatin uuden yhtiön voimin.

Ylioppilaslehden yllä mainitun artikkelin antikvariaattiyrittäjistä nostetuista esimerkeistä alalla työskentelevät tiettävästi enää Kirjavan linnun Hannele Loukusa Yrjönkadulla ja Planeetta-antikvariaattiketjun Elmeri Vehkala, jonka yritys vietti juuri 10-vuotisjuhlaansa. Vehkalalla on liikkeet Harjutorilla, Toisella linjalla ja Hämeentiellä. Monta muuta antikvariaattia Helsingissä vielä on, mainittakoon C. Hagelstamin antikvariaatti Fredrikinkadulla, Kummisetä sen lähellä Uudenmaankadulla sekä Kampintorin antikvariaatti Fredrikinkadulla lähellä Kampin keskusta ja metroasemaa ja Vuorikadulla sijaitseva Sofia.

Antikvariaattialalle kelvollisen ammattitaitoisen työvoiman saanti on alan yrityksille iso ongelma. Kokenutta antikvariaattityövoimaa kun ei liiku vapaana. Poikkeuksena allekirjoittanut, joka on toistaiseksi keskittynyt muuhun toimintaan, mutta on tarvittaessa myös käytettävissä. Monen lopettaneen antikvariaatin työntekijät siirtyvät saman tien eläkkeelle.

Itse törmäsin työvoimapulaan, kun suunnittelin 2016 ensimmäistä kesälomaa perustamisvuoden 2015 jälkeen, jolloin antikvariaattini vielä haki muotoaan, ja myymälän kalustusta suunniteltiin alku- ja keskikesän ajan, jotta kaikki olisi ollut valmista elokuun 2015 virallisiin avajaisiin. Siihen mennessä onnistuimme saamaan käyttöön mm. maksupäätteen korttimaksamista varten.

Senaatintorin Antikvariaatti Nikulainen avattiin perusteellisen siivouksen jälkeen heti kun mahdollista perustamiskokouksen jälkeen 17.6. kaksi päivää ennen 2015 juhannusaattoa lomalle lähtijöitä varten, jotta nämä saisivat lomaluettavansa.

Kesäloma 2016 jäi pitämättä, sillä Sofiankatu oli kaoottisena remonttityömaana naapuritalon, Helsingin kaupunginmuseon rakennuksen Sofiankatu 4:n jättimäisen peruskorjauksen vuoksi, joka vähensi asiakasmääräämme tuntuvasti remontin ajan. Antikvariaattiyrittäjän minimaalista palkkaa pystyin nostamaan yhtiöltäni vain ensimmäisenä vuonna 2015. Sen jälkeen remonttityömaa vähensi tuottoa niin paljon, että oma palkka ja kesälomittajan sekä apulaisen palkkaaminen jäivät haaveiksi ja työskentelin vain sivistyksen ja kirjanystävien vuoksi – intohimosta alaan.

Yleiset kirjastot paikkaavat lopettavien antikvariaattien jättämän tyhjiön lukijoille merkittävien kirjojen saamiseksi käsiin luettaviksi. Niissä kirjat kuluvat kuitenkin vanhimmasta ja suosituimmasta päästä loppuun muutamassa vuodessa, jolloin monen teoksen saanti on täysin antikvariaattien ja niiden tekemän kulttuurityön varassa.

Antikvariaattien asiakaskunta jakaa kiinnostuksensa antikvariaattiyrittäjien kanssa, joille se on intohimoinen elämäntapa.

Helsingin Uutiset julkaisi 13.12.2017 pitkäaikaisen kanta-asiakkaani kommenttikirjoituksen liikkeeni lopettamisesta vuokran korottamisen vuoksi. Tähän mielipidekirjoitukseen on nimimerkki Jårma aivan oikein todennut, että liikkeen lopettamiseen on ollut muitakin syitä kuin vain vuokran korottaminen: ”Kyllä niitä syitä toiminnan lopettamiseen on varmasti ollut muitakin kuin vuokrankorotus eikä se varmaan ole vuokralaisten yhdenvertaista kohtelua, jos toisen vuokraa subventoidaan ja toisen ei.”

Linkki Helsingin Uutisten kommenttisivulle.

Liikkeessäni tuo nimimerkki Jårman mainitsema muu syy antikvariaattini lopettamiseen oli yllä mainittu naapuritalon (Sofiankatu 4) peruskorjaus, joka muutti antikvariaatin edustan Sofiankadulla raskaasti liikennöidyksi remonttityömaaksi, jonka työmaan, katuvaraston ja työmaakontin huomattavasti supistaman katutilan täyttivät työpäivän ajan vielä ravintoloihin ja kahviloihin täydennystä tuoneet jakeluautot. Asiakkaat kertoivat jälkeenpäin, että kävelykadulla oli ollut hankala liikkua liikenteen ja työmaan vuoksi.

Nuo tekijät vähensivät asiakasmäärää niin ettei vuokrankorotuksen jälkeen jäänyt enää resursseja pääomareservin kutistumisen vuoksi kirjojen hankintaan. Kirjoja ostavat asiakkaat kun kuitenkin ”maksavat antikvariaatin vuokran ja muut juoksevat menot” (lainaus aiemmasta blogitekstistäni).

Onneksi ovat kirjastot ja nuo muut antikvariaatit, kaikki sivistyksen asialla!

Antikvariaatit, lukeminen ja kiinnostaviksi luodut kirjat

Maailmassa on kauppaliikkeitä, jotka toteuttavat asiakkaidensa toiveita enemmän kuin mitkään muut liikkeet. Näitä liikkeitä sanotaan antikvariaateiksi. Niissä myydään huolellisesti valikoituja, kiinnostaviksi luotuja kirjoja, joista suurta osaa ei enää saa käyttöönsä antikvariaattien lisäksi kuin ehkä kirjastoista.

Lukijat tietävät mitä hakevat antikvariaateista.

Antikvariaattien asiakaskunta on harjaantunut löytämään täydellisesti kiinnostavuusmuotoillut tuotteet siitä valikoimasta, jota on tottunut selaamaan käynneillään. Kirjat toteuttavat lukumääräisesti enemmän ostajiensa toiveita kuin mitkään muut tuotteet. Toiveiden toteutumat ovat myös laadullisesti parasta luokkaa.

Kirjailijat tuottavat yhä uusia teoksia. Minkään vanhan kirjan arvo ei vähene uutuuskirjojen vuoksi. Uusia teoksia ei saa kovin kauan kirjakaupoista, mutta niitä saa yleisistä kirjastoista kymmeniä vuosia julkaisemisen jälkeen ja antikvariaateista jopa satoja vuosia siitä kun ne on ensimmäisen kerran saatettu painoasuun. Antikvariaatit keräävät ja pitävät lukijoille saatavilla kirjoja, joita on vaikea tai mahdotonta saada luettavaksi muualta – edes sähkökirjoina.

Lukeminen on jatkuvaa toiveiden täyttymistä.

Oppimisen ilo ja lukemisen antama tyydytys

1800-luvulla prerafaeliittiseen liikkeeseen kuulunut John Ruskin kirjoitti teoksen Kuninkaitten aarteet, jonka otsikko kertoo kirjojen ja kirjallisuuden pohjattoman syvistä rikkauksista. Niistä ammentaminen on voimakkaimpia ja kestävimpiä, myös kumuloituvia tyydytyksen antajia lukijoille. Kirjastolaitos on Suomessa tuonut nämä rikkaudet kenen tahansa käyttöön ensimmäisen yleisen kirjaston perustamisesta 1794 alkaen.

Ruskin ei luultavasti voinut kuvitella, millainen miljoonabisnes kirjoista on tuleva 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä. Amazon-verkkokirjakaupan perustaja Jeff Bezos on maailman rikkain mies. Kirjoista rikkautensa ammentanut Bezos on sittemmin laajentanut tuoteskaalaa digiaikakauden tuotteisiin.

Vuodesta 2007 alkaen Amazon on kyennyt tarjoamaan myös välineen sähkökirjojen lukemiseen ja myy digitaalisiakin kirjoja. Amazonin Kindle on ohjelmisto- ja laitteistoalusta sähköisten kirjojen lukemiseen.

Useimmat kirjallisuutta lukevat arvostavat enemmän luomukirjoja kuin niiden sähköistä serkkua. Matkoilla ja suuren kirjaston pakkaamiseen tilapäistä tarvetta varten vaikkapa tutkimustarkoituksiin sähkökirjat ovat vertaansa vailla. Tosin mikään ei vedä vertoja pokkarivalikoimalle matkalaukussa tai salkussa.

Toinen seikka, joka puhuu perinteisen kirjamuodon puolesta, on se ettei kaikkien kirjojen oikeudet tule koskaan sähkökirjojen julkaisijoiden ulottuville.

Jokaisesta suomalaisestakin divarista löytyy kymmeniä tai jopa satoja kirjoja, jotka ovat olemassa vain paperisina kirjapainotaidon luomuksina. Osa näistä on teoksina merkittäviä.

Itse lähtisin kaivamaan aarteistoja esiin maaseudun antikvariaateista ja kirpputoreilta, jos keräilisin kirjoja. Olen kaivanut niitä perikuntaan kuuluvana vain lähisukulaisten ullakoilta ja myynyt perityt teokset saman tien keräilijöille.

Finlandia-ehdokasta kirjoittamaan

Teema on valmiina.

Aiheen käsittelytapa on vapaa. Kirjoitat romaania. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Se on ollut aina selvää. Kirjoittaja noutaa tietoisesta ja piilossa olevasta muististaan aineistoa kuin marjanpoimija metsän satoa.

Metsä. Toisellakin tavalla metsä liittyy kirjoihin ja kirjallisuuteen; puut. Puista tehdään paperia, joka on kirjojen raaka-aine.

On houkutteleva ajatus odottaa seuraavan Finlandia-kirjallisuuspalkinnon voittajan olevan myös kansainvälinen menestyskirjailija. Suomi kansainvälistyy.

Kaupunki. Kaupungissa asuessaan näkee päivittäin satoja ihmisiä, joista jokaisesta voisi kirjoittaa romaanin. Kun kuljen kadulla, mietin usein millaisia vastaantulijat ovat, mitä he tekevät päivittäin, mikä on heidän elämänsä suurin toive, mistä he ovat joutuneet kärsimään. Kasvoista näkee, mistä he ovat nauttineet ja saaneet voiman elää ja tehdä sitä mitä heidän täytyy tehdä ja sitä mitä he haluavat tehdä.

Kaipaus. Mitä kaipaat koko ajan, tekee sinusta sen joka olet. Kaipaus määrittää elämäsi teot ja päämäärät. Et ehkä saavuta kaipaamaasi, mutta kaipaus pitää sinut väylällä kohti kaikkein parasta vetoasi.

Menet vierailulle. Maailmojen kohtaaminen on sanan kuuloa. Ystäväsi on rakkaasi. Ajatukset hellivät olemistasi.  Lämmin rakennus joka on mielesi lahja on koti.