Kirjaesittely: Kun anteeksipyyntö ei riitä ja muita epätoivon esseitä

Kirjoittanut Harald Olausen

Kirjailija alkoi lokakuussa 2016 ladata omaa elämäänsä laidasta laitaan sivuavia esseitään Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalveluun. Hän sai niistä runsaasti kiittävää palautetta. Esseitä pidettiin syvällisinä ja paneutuvina, älykkäinä ja oivaltavina.

Kaikkein henkilökohtaisin blogiteksti johti blogipalvelun ylläpidon reagointiin. Varoitus asiattomasta sisällöstä koski tiettyä kirjoitusta, joka lienee sittemmin poistettu Olausenin blogista.

Aiemmin Harald Birger Olausen on kirjoittanut ja edelleen kirjoittaa fiktiivistä tekstiä, romaaneja ja novelleja, jossa homous on yksi keskeinen teema, sekä tietokirjallisuutta, kaupunkikuvauksia.

Blogipalvelun ylläpidon varoitus sai hänet lopettamaan blogikirjoittelun ja sen sijaan koostamaan blogiin kirjoittamistaan esseistään kirjan. Tuloksena oli tänä vuonna julkaistu Kun anteeksipyyntö ei riitä ja muita epätoivon esseitä.

Epätoivon esseiden avainluonnehdinta on, että ne ovat vastaus filosofi Timo Airaksisen Sinivalkoisessa kirjassaan esittämään haasteeseen: ”Mitä jos pidättäytyisimme kääntämästä kaiken optimismille?”

Mainokset

Teosesittely: Suomen historia

Toistakymmentä teosta kirjoittanut Petri Tamminen ei ole kirjoittanut historiankirjaa, vaikka otsikko siltä kuulostaa. Hän on haastatellut yksittäin ja ryhmissä n. 100 henkilöä, joiden muistoista hän on koonnut katsauksen 100-vuotiaan Suomen vaiheisiin.

Koosteeseensa Tamminen on onnistunut löytämään olennaisuuksia siitä mikä ihmisiä on puhuttanut, mikä on ollut tärkeää ja miten Suomen ja oma elämä on mennyt. Surut, ilot ja merkkitapaukset ovat kirjailijalle aineisto, josta hän on luonut tasapainoisen kokonaisuuden.

Teoksen rakenne on päiväkirjamainen. Päivämäärien sijaan kertomuskatkelmat rekisteröivät tapahtumia vuosiluvuittain jotka eivät ole peräkkäisiä vaan niiden väliä voi olla useitakin vuosia.

Koska lähtökohtana ovat olleet tapahtumien merkitykset yksityisten ihmisten kokemina, kirja on elävää luettavaa. Esimerkkinä katkelma otsikolla Mieto häviää. Muiston kirjoittaja on Keski-Suomen keskussairaalassa  sydäntautien osastolla, jonka osastonlääkäri toteaa, kun Mieto hävisi Wassbergille: ”Kaikki ne jotka selvis tästä hengissä, niin kotiin vaan.” (s. 113)

Toinen esimerkki kuvaa suomalaisten suhdetta ruotsalaisiin ja maiden vertailua. Todetaan, että kun Ruotsi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden, euroviisut ja pöytätenniksen maailmanmestaruuden, siitä ei Ruotsissa puhuttu kertojan ollessa Ruotsin-vierailulla. Hän toteaa että jos Suomi olisi voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden ja euroviisut samana viikonloppuna, ”meillä ei olisi muusta puhuttukaan.” (s. 124)

Tammisen valitsemissa kuvauksissa ovat usein rinnatusten sekä vakava että kepeä, sekä elämän koettelemukset että sen huumori. Pienoisvälähdysten valinta on onnistunut ja tuo lukijalle mieleen oman elämän tapahtumia. Kirja sisältää maamme itsenäisyyden ajan historian ohella inhimillisen elämän valo- ja varjopuolineen ja on saanut ne mahtumaan 152 sivulle.

Eläminen ilman kirjallisuutta?

Yleensä ihminen itse tietää millaisia kirjoja haluaa lukea. Elämisen laatu näyttäisi heikentyvän niillä jotka eivät lue. Heitä ei ole kouluissa ja kotona johdatettu kirjallisuuden pariin tai kirjallisuus ei kiinnosta.

On luultavaa, että perheiden toimeentulon vuoksi ajankäyttönsä työn hyväksi priorisoineet vanhemmat eivät kykene johdattamaan lapsiaan löytämään kirjallisen kulttuurin helmiä ja hedelmiä. Tilanteeseen on vaikea puuttua jälkikäteen, mutta moni nuori löytää toisaalta itsenäisesti kirjallisuuden vaikka omat vanhemmat eivät lue.

Kirjastot ovat sitä varten, että kirjoja saisivat kaikki korvauksetta. Antikvariaateista kirjoja saa lähes nimelliseen hintaan. Antikvariaattien tarjonta on tänä päivänä monipuolisempaa kuin uusien kirjojen kauppojen, jotka joutuvat keskittymään harvempiin nimikkeisiin, jotka ovat niin uusia, että käyvät uutuutensa vuoksi kaupaksi.

Kirjallisuuden myyntiluvut ovat kääntyneet alkuvuoden aikana nousuun.

Kirjastosta varaamalla kiinnostavimmat uutuudet saa vasta kuukausia jonottamalla. Ne, joilla on varaa, ostavat uutuudet kirjakaupoista. Ne, joilla ei ole varaa, ostavat ne antikvariaateista.

Kirjailijaesittely: Anna-Leena Härkönen

Anna-Leena Härkönen on tehnyt toistakymmentä romaania, joista osa on ollut todella suosittuja lukijoiden keskuudessa. Esikoisteos Häräntappoase (1984) toi hänet kerralla julkisuuteen ja johdatti hänen tiensä Teatterikorkeakouluun Jouko Turkan kaudella. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1985.

Kirja Häräntappoase ja siitä 1989 tehdyt elokuva-, tv- ja näyttämösovitukset kertovat nuorten kokemuksista orastavien ihmissuhteiden muodostuksessa. Nykyisiin nuoriin kirja teemoineen ei vaikuta yhtä voimakkaasti kuin 28 vuotta sitten, mutta oli ilmestyessään tematiikaltaan ja kuvaukseltaan kiinnostava ja tuore. Tänä päivänä teoksen kysyntä on uudelleen noussut.

1990 hän julkaisi teoksen Akvaariorakkautta nuorten aikuisten suhteesta. Claes Olsson ohjasi siihen perustuvan Tove Idströmin ja Anna-Leena Härkösen käsikirjoittaman elokuvan Akvaariorakkaus (1993). Päähenkilöä Saaraa esittää Tiina Lymi, jonka suhde Nicke Lignellin esittämään Joniin törmää Saaran orgasmikyvyttömyyteen. Kirja Akvaariorakkautta on tänä päivänä kysytty kuten Härkösen koko kirjallinen tuotanto.

Teokset ovat osin omaelämäkerrallisia, ihmissuhteita pohtivia ja kuvauksia suhteiden ongelmista.

Vuonna 2005 julkaistussa Loppuunkäsitelty-teoksessa hän käy läpi sisarensa itsemurhaa.

Hän on käsikirjoittanut useita näytelmiä, elokuva- ja tv-näytelmiä, tv-sarjoja sekä näytellyt monissa elokuvissa, draamoissa ja tv-sarjoissa. Hän on useasti palkittu kirjailija, joka valmistui teatteritaiteen kandidaatiksi 1989 opiskeltuaan Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella.

Teos Avoimien ovien päivä (1998) on romaani naisen elämän suuresta solmusta – tarina täynnä hyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta, kuten takakansiteksti kirjaa luonnehtii.

Uusin kirja Valomerkki (2017) on teos kirjailijasta, joka on väsynyt ammattiinsa. ”Uuden romaanin aloittaminen ahdistaa, sitä seuraisi välttämättä masennuskausi”, niin kuin sisältöä luonnehditaan. Se kertoo kirjailijoilla yleisestä elämänvaiheesta, jossa uran jatko kyseenalaistuu. Tummasävyisellä huumorilla sävytetty romaani esittää päähenkilönsä suulla kysymyksen tämän omilla syntymäpäiväjuhlilla, kuka hänen ystävistään auttaisi häntä jättämään kaiken ja törmää tabuun. Härkönen on dialogin mestari myös tässä synkistelevässä aiheessa.

Vuosi sitten Anna-Leena Härkönen joutui veneonnettomuuteen laskiessaan koskea ja luuli kuolevansa veneen kaaduttua ja kadottua virtauksen mukana.

Lehtihaastattelussa 2015 hän sanoo: ”En ole enää kusipäiden kanssa tekemisissä”, tarkoittaen että oli oppinut valitsemaan millaisten ihmisten kanssa haluaa ja voi olla tekemisissä, oman itsensä suojelemiseksi. Veneonnettomuus muutti lopullisesti hänen suhtautumisensa omaan elämään ja siihen, keiden kanssa hän haluaa olla ja elää.

Anna-Leena Härkönen on julkaissut myös novellikokoelmia, keittokirjan, kirjoittanut kolumneja sekä sanoituksia lauluihin.

Taiteiden yö torstaina 24.8. Senaatintorin Antikvariaatti Nikulaisessa

Senaatintorin Antikvariaatti Nikulaisessa vietetään Taiteiden yötä 24.8. ensi viikon torstaina.

Ovi on auki klo 23 saakka!

Tarjolla mm.

  • Lisää käytettyjä vinyyli-LP:eitä on luvassa myyntiin omasta kokoelmasta, mm. avantgarde-taidemusiikkia, folkia, Olavi Virtaa ym. ym.
  • Tove Janssonin Muumipokkarit edelleen hintaan 5 euroa /kpl
  • Myyntiin tulee erä Tuula Peren upeasti kuvitettuja uusia lastenkirjoja mm. The Polar Bear’s Journey, A Bluebird’s Memories, uusi laitos Avuliasta taskurapua ym.

Tervetuloa!