Tietokirjailijana aikaisemmin monta kirjaa julkaissut ja kirjasensuurista väitöksen tehnyt Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm debytoi fiktion alalla 2013 dekkarilla Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava. Se liikkuu suvereenisti Euroopan historiassa ja ruumis on löytynyt kirjailijan työpaikalta Kansalliskirjastosta.
Tyypilliseen tapaan kirjoittajan tekstiä kuvaavat kustantajan Atenan lyhyet lainat arvosteluista, joissa esitellään Kai Ekholmin teosta genren lukijoille mysteeri- ja dekkarikirjallisuuden tunnetuilla tekijöillä ja näiden luomilla hahmoilla:
Saahan sitä kotikirjastossakin hullutella paikoin liki Dan Brownin suuren maailman tyyliin.
-Antti Majander, Helsingin Sanomat
Täysosuma: Tätä rikosromaania lukee kuin nykyaikaan siirrettyä Waltarin Palmu-kirjaa. — Kalju tutkii kansalliskirjastossa tehtyä henkirikosta kuin Chandlerin Philip Marlowe ikään.
-Hannu Sarrala, Lapin Kansa
Kai Ekholm kirjoittaa notkeaa tekstiä, joka vie kiehtovaa mysteeritarinaa eteenpäin sopivalla vauhdilla. – – Sanavalmiin ja monitaitoisen etsivätiimin seikkailuja lukisin kyllä lisääkin, sen verran kiinnostava kaksikko Kalju ja Kihara olivat – -.
-Mikko Saari, Kirjavinkit
Esikoisteos esittelee etsiväparin (ei pariskunnan), josta on hyvä jatkaa hänen toiseen dekkariinsa Tähtisilmä, jossa nämä keski-ikäiset nainen ja mies Kihara ja Kalju ratkaisevat rikossarjan poliisin apuna virkavallan ottaessa enimmäkseen kunnian itselleen.
Tähtisilmä on mielikuvituksellinen, oivaltava ja hauska moraliteetti, jossa monitaitoinen, kaikkialle ehtivä kostaja etsii käsiinsä 1990-laman haaskalinnut, jotka aiheuttivat omanvoitonpyynnillään tuhansia konkursseja ja useita perhetragedioita.
Varjomies tuntuu tietävän kaiken, mitä on tapahtunut 1980-luvun nousukaudesta alkaen ja hän tuntuu näkevän kaikkialle. Arvoituksellinen Arno, 60-vuotias mykkä todistaja on tarinan avainhenkilö, joka on sijoitettu laitokseen mieleltään järkkyneenä, mutta piirtämistaidoiltaan valokuvantarkkana. Ennustaako hän piirroksillaan tulevaa vai purkaako vain pelkojaan ja ahdistustaan, menetyksiään ja turvattomuuden tunnettaan?
Tähtisilmää lukiessa ilahtuu Kai Ekholmin oivalluksista, tarkkanäköisyydestä, huumorista, avarasta asiallisuudesta ja runsaista tiedoista kaikesta mitä elämässä, ihmissuhteissa ja Helsingissä on. Humaani ote ihmiselämään kaikkine kummallisuuksineen, vääryyksineen ja keksintöineen tempaa mukaansa tavalla, jolla ainoakaan kirja ei ole aikaisemmin minua seuraansa houkutellut. Koukuttamisen apuna tietenkin on genrelle ominainen tihenevä jännitys ja vähä vähältä selviävät rikokset.
Tähtisilmä on ajankohtainen teos, joka ruotii 1990-luvun laman seurauksia viiltävän osuvasti yhden perheen kohtalon kautta. Kalju ja Kihara tutkivat perheen kuolemaa ja siihen johtaneita tekijöitä huolellisesti. Tutkimusten kautta kirjailija näyttää hämärät kytkennät ja talousrikollisuuden suurimmat tekijät hyvän fiktion tapaan keveästi mutta armottoman paljastavasti.
Teoksen yhdeksi keskeiseksi henkilöksi nousee Varjomies, joka näyttää suorittaneen useat murhat, joiden motiivit kytkeytyvät yhteen ja samaan perheeseen. Teoksen kehyksen pääteemana näyttää olevan kuten muissakin dekkareissa inhimillinen kiintymys, rakkaus ja perhesuhteiden merkitys. Varjomiehen kylmäverisen koston taustalla näyttää lopulta olevan vahva kiintymys, jonka kontrastina kosto on kuin suoraan Hollywood-elokuvan työkalupakista lainattu – mikä ei mitenkään vähennä teoksen arvoa, päinvastoin.
Ikuiset teemat kuten hyvän ja pahan taistelu niiden ollessa toisiinsa sekoittuneet mutkikkaalla tavalla, ovat hyvin esitettyinä kiinnostavinta aineistoa sekä elokuvissa että kirjallisuudessa.
Varjomiehen rikosten uutisoinnin kautta saavat satiirisia sivalluksia myös median edustajat, jotka herkuttelevat tapahtuneella myydäkseen tuotoksiaan. Iltapäivälehdet tekevät Varjomiehestä myyttisen sankarihahmon, jolla ne tahtovat ikäänkuin alleviivata poliisin voimattomuutta ja pysähtyneisiin rutiineihin juuttuneen vakiintuneen yhteiskunnan rajoittuneisuutta. Mutta murha on aina murha ja rikos on aina rikos.
