Kirjaesittely: John Grisham, Vuori

Luin juristiksi opiskelleen John Grishamin (s. 1955) ensimmäisen jännityskirjan Firma sen ilmestyttyä 1992. Tartuin seuraavaan Grishamin teokseen kiinnostuneen odottavasti. Firma oli selkeä ja hyvin kirjoitettu ja suomennettu (suom. Irmeli Ruuskanen). Jorma-Veikko Sappisen suomentama Vuori (engl. 2014, suom. 2015) on myös sujuva käännös ja teos.

AP (Associated Press) kuvaa takakannessa teoksen olevan ”Grishamin paras kirja aikoihin”. Tähän en osaa sanoa mitään, koska en ole vuoden 1992 ja vuoden 2015 välillä julkaistuja jännäreitä häneltä lukenut.

Vuoressa Grisham on ottanut päähenkilöksi New Yorkissa ’Suuren Lain’ isossa lakiasiaintoimistossa työtään tekevän (fiktiivisen) liikejuristin Samantha Koferin ja tapahtuma-ajaksi Lehman Brothersin oikeasti tapahtuneen kaatumisen 2008 ja sitä seuranneet vaiheet Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuiseksi paisuneessa finanssikriisissä, josta Suomikin sai osansa.

Lehman Brothers oli kansainvälisesti toimiva investointipankki, joka ajautui vaikeuksiin 2007 subprime-kriisin vuoksi. Sen kaatuminen vaikutti äkillisesti koko maailman osakemarkkinoihin ja dollarin kurssiin. John Grisham kuvaa liikejuristi Samantha Koferin lomautusta tämän muututtua yhtiölleen tarpeettomaksi hänen työsarkansa, pilvenpiirtäjäkauppojen juridiikan hoidon keskeydyttyä. Lomautetuiksi joutuivat myös useimmat hänen työtoverinsa.

Työnantaja tarjoaa mahdollisuutta palata samaan työhön vuoden kuluttua ja ehdottaa lomautetuille vuoden palkatonta harjoittelua jossakin kolmannella sektorilla oikeusapua antavassa toimistossa tai muussa työssä voittoa tuottamattoman toiminnan parissa.

Samantha Kofer soittaa ja lähettää sähköpostia yli kymmeneen toimistoon. Lopulta hän pääsee Appalakien vuoriseudulla sijaitsevan Bradyn pikkukaupungin oikeusaputoimistoon epäröityään viikkoja, onko hänestä työhön.

Siellä hän joutuu perehtymään hiilikaivosyhtiöiden työsuojelusta ja luonnonsuojelusta piittaamattomaan toimintaan ja niitä edustavien lakimiesten häikäilemättömään asiakkaidensa etujen ajamiseen.

Työ ei ole Samantha Koferille riskitöntä ja hän miettii ensimmäiset viikot pikaista paluuta New Yorkiin, jossa tuntee olevansa kotonaan. Tutustuttuaan seudun asukkaisiin, oikeusaputoimiston henkilöihin ja asiakkaisiin, näiden jättäminen alkaa tuntua yhä vaikeammalta.

Vaara ja varjostajat tuntuvat vaanivan lopulta joka askeleella ja puhelimia kuunnellaan. Tämä on seurausta jättikanteesta, jonka yksi juristi on nostamassa kyseenalaisin keinoin hankittujen todisteiden perusteella. Hän tutustuu tähän 39-vuotiaaseen mieheen, joka lennättää häntä pienkoneellaan pahoin tuhottujen Appalakkien hiiliesiintymäseudun yllä kertoen mikä tilanne on ja mitä hän aikoo tehdä. Mies on Samanthan rekrytoineen oikeusaputoimiston johtavan asianajajan sisarenpoika, jolla on oma toimistonsa samassa pikkukaupungissa lähistöllä.

Jännitystä ja tragediaa paikkakuntalaisten yleisen ammattitaudin, hiilikaivostyössä hankitun pölykeuhkosairauden ja heille annetun oikeusavun ja korvausten hankkimisen kuvailussa teos tarjoaa paljon kiinnostavaa sisältöä toisinaan hiukan pitkästyttävien oikeuspohdintojen lomassa.

Kirjan lukeminen oli kuitenkin palkitsevaa, sillä se kertoo oletettavasti jotakin myös todellisesta tilanteesta, Appalakkien vuoriseudun asukkaiden aseettomuudesta hiilikaivosyhtiöitä vastaan ja yhtiöiden tuottamasta vahingosta seudun luonnolle ja työntekijöiden terveydelle – niin fiktiivinen teos kuin onkin.

Yksinkertaisin luonnehdinta Grishamin teoksen Vuori ansioista on, että se on kirja, jonka päähenkilöt ovat vahvasti oikeuden ja oikeudenmukaisuuden puolella niin kuin useimpien jännityskirjojen ja dekkarien henkilöt ja itse kirjailija ovat.

Alueella on paljon köyhyyttä ja monelle asukkaalle näyttää olevan ainoa toimeentulon lähde työ hiilikaivoksissa. Samantha Kofer kokee tärkeäksi auttaa kaivostyöläisiä ja heidän perheitään.

Samantha Koferin äiti on liittovaltion juristina Washingtonissa ja hänen juristi-isänsä on hankkinut omaisuuden lento-onnettomuuksien uhrien ja näiden omaisten puolustamisella. Vanhemmat ovat eronneet. Sekä isä-Kofer että äiti ovat ratkaisuvaiheissa Samanthan tukena. Äidin luona vierailut ovat Samanthalle tervetulleita taukoja ahdistavassa työssä pikkukaupungissa ja sen oikeusjutuissa.

Lisätietoja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lehman_Brothers
https://fi.wikipedia.org/wiki/Appalakit

Mainokset

Kirjaesittely: James Patterson – Peter de Jonge, Rantahuvila

Kirjan nimi Rantahuvila houkutteli minut sen pariin helteisenä heinäkuun päivänä. Olin pitkään aikonut lukea sen, ja mielikuvat rannasta ja viileästä merestä lopulta saivat tarttumaan trillerin mestariksi kuvaillun James Pattersonin vuonna 2002 kirjoittamaan dekkariin, jossa jännitystä on sopiva annos. Hän on kirjoittanut sen toisen kirjoittajan, Peter de Jongen kanssa. Suomennos julkaistiin 2005.

Alussa jännitteen koko teokseen luo luku, jossa nuoren miehen joutuminen kovanaamaisten vastustajien uhriksi tuntemattomasta syystä saa hänen isoveljensä syvän surun ja oikeudentunnon ohjaamana tekemään ratkaisun, joka johtaa hänen irtisanomiseensa suuresta lakifirmasta. Hän vapautuu tekemään omia tutkimuksiaan pikkuveljen kuolemansyystä, jota virallisesti väitetään tapaturmaiseksi.

Koko pikkupaikkakunta suree valoisaa, ystävällistä Peteriä, josta kenelläkään ei ollut mitään pahaa sanottavaa.

Hänen isoveljensä, lakiopintoja suorittava Jack alkaa selvitellä asiaa. Peterin ja Jackin äiti on kuollut aiemmin ja perheen miehet, poikien isoisä ja isä, ovat surun murtamia. He eivät ole vielä toipuneet poikien äidin kuolemasta.

Rantahuvilan juhlat

Seudulla olivat loppukeväästä vuosittaiset suuret juhlat tunnetun liikemiehen ja hänen vaimonsa rantahuvilalla, jonka vaimon suku on omistanut yli 100 vuoden ajan. Peter oli töissä juhlissa vieraiden autojen pysäköijänä muutaman muun paikkakuntalaisen ohella.

Juhlien yhteydessä Peter sai pysäköintialueella hänelle toimitetun parfymoidun kirjekuoren, jonka hän avasi. Hän meni siinä ehdotetulle tapaamispaikalle pysäköintipaikalla. Seuraavana aamuna paikkakuntalaiset kuulivat hänen kuolleen.

Jack-veli alkoi selvitellä veljensä kuolemaa ja siihen johtaneita olosuhteita.

Loppuosa kirjaa koostuu selvittelystä huipentuen todisteiden löytymiseen, joiden perusteella rantahuvilan juhlien järjestäjä, suurliikemies Barry Neubauer on epäilyksenalainen yhteistyökumppaniensa ohella.

Peter oli ollut kaikille ystävällinen ja paikkakuntalaiset olivat hänen ja koko hänen työteliään irlantilaisperheensä puolella. Jack kokosi ystävien ydinjoukon, joka oli ollut hänelle ja perheelle läheisiä alusta alkaen.

Suuri raha, lahjonta ja lahjottavissa olevat virkamiehet ja asianajajat tottelivat rahan kutsua ja noudattivat sen pienimpiäkin toiveita, sillä mahtihenkilön epäsuosioon joutuminen johti muitta mutkitta kuolemantapauksiin epäselvissä oloissa.

Peterin Jack-veli suoritti lopulta oikeudenkäyntijuristin tutkinnon korkein arvosanoin ja suunnitteli löytämiensä todistuskappaleiden varaan oman oikeudenkäynnin syrjäisellä, hylätyllä loistohuvilalla. Ystäväjoukon avulla kidnapattiin kaikki, jotka olivat osoittautuneet sekaantuneen pikkuveljen kuolemaan, ja vietiin kuulemaan todisteet, jotka Jackilla oli esittää.

 

Tuleva myymälä

Seuraava myymälämme ei ole vain kirjanvaihtokeskus ja antikvariaatti, vaan myös kulttuurikeskus. Sieltä saa käytettyjen kirjojen ohella uusia pienkustantamojen kirjoja ja runokokoelmia, joita ei ole isoissa ketjukirjakaupoissa.

Tällaisen myymälän tarvetta on ollut jo pitkään.

Yksi esimerkki on 1975 Nobel-voittajan Eugenio Montalen runokokoelma, joka ilmestyy nyt ensimmäisen kerran suomennoksena,

Kirjailijaesittely: James Franco

40-vuotias Franco on kahden kirjan julkaisemisen ohella esiintynyt kymmenissä rooleissa keskinkertaisissa hollywoodilaiselokuvissa. Ehkä tunnetuin hänen rooleistaan on ollut James Dean näyttelijän elämästä kertovassa elokuvassa. Kirjailijana James Franco ei ole ollut kovin tuottelias. Hänen suomennetuista teoksistaan on ainoa Palo Alto (2010, suom. 2012), novellikokoelma, joka kertoo hänen kotipaikkakuntansa keskiluokkaisten perheiden teini-ikäisestä koulunuorisosta kaikkiaan 17 novellilla.

Francon isän sukujuuret tulevat Ruotsista ja Portugalista. Hänen äitinsä perhe on venäjänjuutalaisia emigrantteja. Palo Alto on paikkakuntana kansojen sulatusuuni, jota termiä käytetään myös Lontoosta ja New Yorkista.

Viime vuosikymmeninä Palo Altoon on työperäisesti muuttanut lukuisia eri kansallisuuksia olevia ict-ammattilaisia, lukioiden opettajia ja yliopistojen professoreita. Näiden keskiluokkaisten aikuisten lapset ovat James Francon Palo Alton henkilöhahmojen esikuvia. Tarinat eivät suoraan kerro kenestäkään henkilöstä, mutta henkilögalleria lienee todenperäinen ja uskottava. Toinen Francon kirjoittama teos on omaelämäkerrallinen romaani, jota ei ole suomennettu.

Kirjailijana James Franco kiittää lukuisia opettajiaan kirjansa synnystä. Hän nimeää kiitoksissaan Palo Alton viimeisellä sivulla kaikkiaan 29 opettajaa, joilta hän on oppinut kirjoittamisesta omien sanojensa mukaan ”vaikka kuinka paljon”. Myös hän kiittää toimitustyöstä ja neuvoista erikseen neljää henkilöä, jotka ovat teoksen julkaisemisessa ja kustannustoimittamisessa olleet ratkaisevia.

Opettajista Franco toteaa: ”Minusta maailman hienoimpia ihmisiä ovat opettajat.” Tämän voi ymmärtää hyvin vaikka katsomalla, mitä hän kirjoittaa teininuorisosta, joka vain lilluu päämäärättömästi seksisuhteesta ja kotibileistä toiseen polttaen ruohoa ja käyttäen vahvempia huumeita. Opettajat edustavat sitä turvallista, joskin ikävystyttävää aikuisuutta, jota nuoret vaikuttavat pakenevan alkoholin, seksin ja fantasioiden voimin omiin maailmoihinsa, joissa juuri yhdelläkään aikuisella ei ole sijaa eikä merkitystä kuin enintään viinakaapin ja auton omistajina. Kaapeista pihistetään treffeille lähtiessä tai kun muuten halutaan paeta elämän ikävystyttävyyttä ja autoa lainataan tarvittaessa. Francon kuvaamat nuoret tuntuvat elävän toiveistaan. Teoksen sisällössä jää kokonaan kuvaamatta, miten he arvelevat voivansa ne saavuttaa.

Homoseksuaalit ovat enimmäkseen halveksittavia novellikokoelman Palo Alto kaikkiaan 17 novellin yhteisöissä, jotka ovat sama yhteisö eri henkilöiden näkeminä ja kuvaamina. Marginaaliin jäävät ilman kavereita olevat nuoret, ja heitä kiusataan kuten lähes kaikissa länsimaisissa yhteisöissä, joissa koulunkäynti on säännöllinen ja välttämätön velvollisuus. Koulua ei voi paeta kuin jonkun järjestämiin kotibileisiin tai niissä virtaavaan alkoholiin ja kaikkien käyttämään marihuanaan ja vahvempiin aineisiin, joita jotkut kokeilevat.

Palo Alton kertojaminät – niitä on useampia – enimmäkseen puolustavat heikompia, homoseksuaaleja ja kiusattuja. Toisinaan nämäkin henkilöt, joiden silmin ja joiden ajatuksista tapahtumavirta luodaan, syyllistyvät samaan kuin luokan vahvimmat, suosituimmat ja cooleimmat.

Kirjailijana James Francon ansiot ovat elämän parhaiden arvojen alleviivaamisessa. Ne tulevat esiin pitkien hölmöilyjaksojen jälkeen, ikään kuin palauttamaan lukijan todellisuuteen kirjan paloaltolaisen nuorison sekasortoisesta rinnakkaistodellisuudesta.

Minulle kirja on opettava kokemus. Beverly Hills 90210 -tv-sarjaa en aikoinaan kyennyt katsomaan kalifornialaisen teininuorison ongelmasta toiseen ja elämää suuremmasta rakastumisesta toiseen juoksutettuna, hyvin toimeentulevan varakkaan väestönosan nuorten ahdistavana, analysoimattomana elämännäyttämönä.
James Francon novellit tuovat tähän elämänmuotoon toivon näkökulman.

Näyttelijänä James Francon roolisuorituksia katsoessaan elokuvassa The Interview (2014) ja Third Person (2014) näkee kaksi täysin erilaista maailmaa ja kaksi täysin erilaista James Francoa. Hän eläytyy rooleihinsa kiitettävästi, mutta elokuvat ovat kuten jo alussa totesin, keskinkertaisia. The Interview on farssi, jossa yhdysvaltalainen supersuosittu talkshown juontaja ja hänen tuottajansa sekoitetaan maailmanpoliittisiin kuvioihin. Elokuva on tehty Barack Obaman presidenttikaudella, mikä osaltaan selittää sen perusasetelman ja käsikirjoituksen teemat. Third Person on vakava, monitahoinen draamaelokuva kirjailijasta luomisen tuskassaan. Franco esittää tarinassa sijaisvanhempaa. Tämä on näistä kahdesta elokuvasta huomattavasti älyllisempi ja psykologisesti kiinnostavampi.

Kirjaesittely: Mennyt maailma Agatha Christien romaanissa Roger Ackroydin murha

Kirja Roger Ackroydin murha, jonka rikoskirjailijoiden yhdistyksen Crime Writers’ Associationin 600 kirjailijaa äänesti ”kaikkien aikojen parhaaksi rikosromaaniksi”, kuvaa mennyttä maailmaa. Sen henkilöhahmot ovat korosteisesti luokkayhteiskunnan eri kerroksista.

Se maailma katosi maailmansotien välisenä aikana, jolloin Yhdysvalloista levinnyt hyvinvointivaltion aate tuli politiikan keskeiseksi tavoitteeksi niin Britanniassa kuin muualla Länsi-Euroopassa.

Menneen maailman kuvauksena tämä teos ei kovin hyvin peilaa kuvaamaansa maailmaa, sillä kaikki kuviot sotkeva mestarietsivä Hercule Poirot kutsutaan selvittämään otsikossa mainitun henkilön murhaa, joka tapahtuu Fernlyn herraskartanossa pienessä King’s Abbotin kylässä, jonka ”kahdesta huomattavasta talosta” se on toinen.

Kuhina on melkoinen, kun selittämätön murha tulee kyläläisten tietoon. Fernlyn koko palveluskunta ja murhatun kasvattipoika ovat epäilyksenalaiset. Paikallinen poliisi tekee parhaansa, mutta tulokset eivät vakuuta Poirot’ta, jolla on omat arvelunsa kaikesta. Hän ratkaisee asian lukuisten tekemiensä havaintojen ja taustaselvitysten perusteella. Poliisi joutuu omissa tutkimuksissaan täysin harhaan.

Roger Ackroydin murha kuuluu Agatha Christien tuotannon siihen osaan, jossa yksityisetsivän intuitiolla on korostetusti suurempi osuus tiedon hankinnassa kuin hänen useimmissa muissa teoksissaan. Poirot nousee tässä teoksessa lähes ylimaallisen taitavaksi intuition käyttelijäksi ja kirjailija nähtävästi ihannoi juuri sitä puolta yksityisetsivän lahjoissa.

Teosta en mitenkään voi pitää tekijänsä parhaana, saati kaikkien aikojen parhaana rikosromaanina, toisin kuin edellä mainitun tiedon mukaan, 600 alan kirjoittajaa sitä arvottaa alan yhdistyksessä.

Siitä puuttuu mm. yllättäviä käänteitä, joita Poirot ei voi ilmaista lukijalle tutkimusprosessinsa ollessa vaiheessa. Niitä sen sijaan on riittämiin sellaisissa kirjailijan teoksissa kuin Kortit pöydällä, Ikiyö ja Lomahotellin murhat. Se tekee teoksesta lähes kiinnostamattoman viime sivuille saakka, sillä tähän ratkaisuprosessiin vain viitataan tietyistä syistä, jotka käyvät ilmi vasta parilla viimeisellä sivulla.

Menneen maailman kuvauksena ja ihmisten motiivien tutkimuksenakaan Roger Ackroydin murha ei ole vakuuttava, samasta syystä eli siksi, ettei motiiveista ainoakaan tule ilmaistuksi ennen teoksen loppusivuja. Niistä riittää eri asianomaisten ja poliisin esittämiä olettamuksia, mutta Poirot paljastaa korttinsa vasta pari sivua ennen teoksen loppua.

Odotin paljon kirjalta, jonka alan miehet ja naiset ovat nostaneet niin korkeaan arvoasemaan rikoskirjallisuudessa, mutta jouduin pettymään, kun lopulta päätin lukea sen.